Menopelejä, hitaasta nopeaan

Tässä tekstissä on vuorossa sitten menopelit, joita on myös vuosien varrella ollut jos jonkinlaista. Kaikista ei edes ole kuvia olemassa tai en niitä ainakaan löytänyt.

Ensimmäisenä tuunattu fillari (yksi niistä monista)

Talvista pyöräilyä

"Härveli", "perintökalleus", josta luovuttiin hyvin nopeasti :)

 Näitä menopelejä olikin sitten viisi erilaista, ei tokikaan samaan aikaan

Silloin vuosikausia sitten, kun oltiin vielä nuoria, tuli mökkeiltyä melkein joka viikonloppu talvet mukaan lukien. Hauskaahan se silloin oli, kun pojat olivat pieniä ja vähän isompiakin. Koko perheen suosikki talvisin oli jäärata-ajelu mönkijällä. Alkuun se hirvitti ja en meinannut siihen suostua, mutta kun mieleni olin rohkaissut ja kokeilin ajelua ekaa kertaa, ei siitä meinannut loppua tullakaan ja niinhän siinä kävi joka ikinen talvi, että kun isäntä oli saanut radan tehtyä jäälle, hän huristeli siellä ensin tietäen, että muut kun aloittavat ajamisen, ei hänelle enää ole vuorolippua edes jaossa, joten ensimmäisestä talvesta viisastuen hän kantoi vuosi toisensa jälkeen rannalle terassijakkaran, koska on huomattavasti mukavampi seurata ajoja istualleen kuin seisomalla.

Tämä ei kuitenkaan kuulu meidän perheen menopeleihin, vaan tulipa napattua tästäkin kuva, kun taivaalla lenteli.

Mopo oli esikoispojan rippilahja, jolla ensimmäinen kaatuminen tuli samana kesänä mökillä, kun "vänis" loikkasi pusikosta eteen ;)

Ja hups! Kuinkas tässä näin pääsi käymään. Nuorempi poika oli viime kesänä ajelemassa metsikössä jossain kalliolla ja onnistui tiputtamaan mopon muutaman metrin alemmas, kun oli yrittänyt väistää kaatunutta puuta. Onneksi poika sai vaan naarmuja ja pienen kolahduksen itsetuntoon, mutta mopo lähti lunastukseen.