Punaisen mökin tarinoita

kirsema tarinoi tässä blogissa mökkielämästä. Tervetuloa siis mökkeilemään kanssani!

perjantai 26. toukokuuta 2017

Ikuista puurtamista

Ehkäpä se on perusmökin omistajan arkea tuo ikuinen puurtaminen, mutta hetken kun ahkeroi voi tovin päästä vähän löysäillä 😀 ja sehän sopii meikäläiselle 😉

Viikko sitten tultiin jatkamaan puuhommia, mutta kun aurinko helli kovasti, niin eipä sitä jaksanut kuin pari tuntia rehkiä...ja koska edessä oli muutaman työpäivän jälkeen pidempi vapaa, niin ihan suotta ottaa paineita. Kolme kärryllistä sentään saatiin tehtyä, mutta vielä jäi tällekin vapaalle puita pilkottavaksi.


Nyt saatiin sentään jo pihamaalta kaikki pois liiteriin kuivumaan,


mutta vielä on jäljelläkin...


Täytyy kyllä sanoa, että vaikka kevät on rankempaa aikaa on se myös upeeta aikaa. Kaikki on tuoretta, uutta, värikästä ja raikasta.





Myös lammessa oli havaittavissa uutta elämää: telkän poika se siellä polskutteli ja kävipä myös sorsapesuekin näytillä. On nuo poikaset mahtavia, kun ne saa pyrähdyskohtauksia...siinä meinaa propelit pyörii melko sukkelaan 😀


Viikolla oli tuossa surullisempikin tapahtuma kotona. Meidän Peppi -kissa on nyt kissataivaassa. Sehän oli jo tosi vanha ja alkoi olla huonossa kunnossa, joten päätimme, että nyt on koittanut hetki, jolloin Peppi pääsee ikiuneen. Itkuhan siinä pääsi, mutta parempi niin.


Jatketaanpas sitten vielä vähän ahertamista 😀 Mökin palotikkaat ovat olleet hieman heikossa hapessa...huono on mennä katolle asti


mutta nyt on uudet tikkaat hommattu tai itse asiassa isäntä teki ja teetätti ne koulussa, opiskelija kun on vielä muutaman päivän ajan. 


Ihan valmiina niitä ei sentään saatu vaan joutui ihan omin pikku kätösin maalaamaan ne. 


Vielä kun saisi ne paikalleen, niin pääsisi nokipoikakin kiipeämään katolle omiin hommiinsa. Ehkä huomenna...oottekos huomanneet, että huomenna on aina hyvä päivä tehdä asioita 😁

No joo, sitä sitten odotellessa toivottelen mukavaa viikonloppua!

T. Kirsema 


sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Jotain meni pieleen tällä kertaa

Pitkä viikonloppu edessä, mikäs sen parempaa kuin lähteä mökille hommiin. Mökille päästyä tulet pesiin ja mökki lämpiämään, mutta hetken päästä olikin torpan sisäpuoli niin sankan savun peitossa ettei auttanut muu kuin juosten hakea kottikärryt ja vetää palavat puut pois takasta ja antaa niiden roihuta ja lämmittää ulkoilmaa. Oli siis piipussa joku ilma- tai lämpölukko eikä hormi suostunut vetämään. Ja kun ei edes tuullut yhtään, niin oli mökin tuuletus jokseenkin hankalaa. Uusi yritys hetken päästä ja johan alkoi hormikin vetämään.

Kevään merkkejäkin oli lauantaiaamuna ilmassa kaksin kappalein. Meinasi oikein pissat tulla housuun, kun joutsenet säikäyttivät ylilennollaan. Hetkeksi ne laskeutuivat lampeen tutkiakseen paikan. Siinä sitten kaulaa ketkuteltiin ja ääniä töräyteltiin, kun ykskaks toinen jatkoi matkaansa jättäen toisen lampeen uiskentelemaan. Aikansa siinä ihmetellessään ja odotellessaan se kyllästyi ja jatkoi matkaansa. Toivottavasti löysivät toisensa.


Lauantain säätiedotushan ei luvannut mitään mieltä ylentävää säätä, mutta saatiin kuitenkin jo takapiha melkein näkyviin. Risujen raahaminen on kyllä yksi niistä maailman ärsyttävimmistä hommistaa.


Aika monta vuotta on tämäkin mänty saanut kasvaa.


Iltapäivällä se sitten alkoi; ihan mieletön tuuli ja lumi-/räntäsade, mutta luontoa uhmaten päätimme kuitenkin polttaa risut pois, kun eivät ihan litimärkiä olleet. Kipinämikko oli koko ajan paikalla vahtimassa ettei koko mäki lehahda liekkeihin ja välillä oli niin sankka savu pihalla ettei näkynyt muuta kuin valkoista.



Sateen alkaessa oli "sinipääsorsa" (lapsukaiseni nimeämä lintu) myös eksynyt maisemiin, mutta morsianta ei näkynyt.


Nyt kun katselee ikkunasta ulos, on näkymä kaunis, mutta aivan väärään vuodenaikaan


Toivottavasti lumi sulaa pois tämän päivän aikana, että täältä pääsee huomenna kotiin. Tai voihan sitä tietysti vaihtaa autoon takaisin talvirenkaat.

Säästä huolimatta hauskaa Vappua!

- Kirsema

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Pääsiäinen jatkuu

Ja ihan mahottoman kylmät kelit. Ei paljon tee mieli lähteä  ulos,  onneksi ei ole pakkokaan.

Eilen tosiaan tuli kuin tulikin tehtyä puuhommia vähän vähemmäksi. Isäntä poikineen hoiteli klapikonetta ja minä miniän kanssa pinottiin pilkkeitä liiterin viereen pariin kasaan kuivumaan. Oma selkäni ei sitten kovin pitkälle jaksanut ja esikoinen jatkoi miniän kanssa klapien viskelyä liiteriin. Isäntäkin kuvitteli oman selkänsä kestävän tuollaista klapikoneen kevyttä käyttämistä, mutta olispa kannattanut uskoa viisaampaa...


Mutta voi elämän kevät noita meidän kissoja.  Vanha neito on niin pahana nuorelle pojalle ettei tosikaan. Luulenpa että Peppi tuntee itsensä jo niin heikoksi, että yrittää ylettömällä murinalla ja suhinalla pitää Jallun kaukana itsestään. Ja tämä alkoi jo heti aamulla, ei tainnut olla kello vielä kuuttakaan, kun alkoi Pepin murina ja suhina ja Jallun kurina. Yritäpäs siinä sitten nukkua...



No olihan se tietysti hyvä, ettei nukuttu pitkään vaikka tänään ei sitten enää jatkettukaan puuhommia. Oli nääs autojen vuoro saada alleen ja ylleen kevätlook 😀 Nyt on renkaat vaihdettu, pesty ja puunattu, joten tervetuloa kevät ja lämpimät ilmat.





Ja eihän se Pääsiäinen ole mitään ilman kunnon pääsiäisateriaa...


...käytiin ihan ulkoruokinnassa naapurikylän Ravintolassa ja hyvältä maistui 😀

Mutta näistä tunnelmista jälleen ensi kertaan ja mukavaa Pääsiäisen jatkoa!

T. Kirsema

perjantai 14. huhtikuuta 2017

Pitkänä perjantaina

Se on moro taas!

Pitkäperjantain aamu näytti niin kivalta, kun aurinko paistatteli, mutta johan tuo ennätti mennä pilvien taakse huilimaan.

Tultiinpahan siis viettämään Pääsiäistä  tänne mökille ja jatkamaan puusavottaa, tosin kukin osallistuu kuntonsa mukaan. Eipä  mene ihan suunnitelmien mukaan nytkään tämä juttu. Isäntä sai viikolla selkänsä juntturaan ja mennä könkkää kyttyrässä pitkin tannerta. Kovasti vaan meinaa selästä huolimatta mennä puuhommiin! No minkäs teet jos toinen ei usko järkipuhetta.

Pihamaakin tuli tuossa tarkisteltua talven jäljiltä ja kyllä...myyrät ovat olleet jälleen ahkeria!




Lampikin on jo osittain sulanut...

Mutta nyt täytyy jatkaa mökin lämmittämistä, että saa riisua takin pois päältä 😀


Ja tässäpä oli raportti tältä päivältä, joten pitkää perjantaita sitten vaan!

- Kirsema

keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Punaisella mökillä jälleen

No onpas melkein vuosi vierähtänyt edellisestä päivityksestä :( mutta jos nyt yrittäisi  taas aktivoitua...

Mökki on edelleen pystyssä ja on siellä käytykin, viimeksi viime viikonloppuna. Kevät on siis koittamassa ja työleiri alkamassa! No onhan tässä kotisohvaa jo kulutettukin tarpeeksi 😀

Joo tosiaan viikonlopouna otettiin varaslähtö raatamiseen. Lähti meinaa pihamaalta 11 isoa mäntyä pois roskaamasta, jee!!! Isommalla porukalla (5 + 2 kissiä) oltiin hommissa ja päivä  oli pitkä,  mutta saatiin ihan kiitettävästi tehtyä; karsittua, sahattua ja pois kuljetettua. Tosin loput on vielä jäljellä...täytyyhän sitä olla keväälle puuhasteltavaa. Taisi kome tai neljä runkoa jäädä vielä odottelemaan karsimista, sahaamista, pois kuljetusta, kuivumista ja pilkkomista. Mielessä kävi muutaman kerran, että miten ihmeessä ne metsurit jaksavat tehdä tuollaista työtä. Tosin heillä kunto saattaapi olla ihan hippasen verran kovempi kuin meikäläisillä :)

Ihan  itse ei sentään isännän tarvinnut puita nurin  pistää (oltaisiin varmaan vieläkin siellä sahailemassa tai sitten puut olisivat kaatuneet mökin päälle) vaan hänen kummisetä oli ammattimiehenä heilumassa moottorisahan kanssa, iso kiitos hänelle! Ei muuten mennyt kuin tunnin verran kaatohommiin, sisältäen puhumisen, sahan viilaamisen ja kaatosuunnan suunnittelun ja olipa silmiä hivelevää myös katsoa tätä ammatti-ihmisen työtä!

Ja muutama kuva vielä  😀








Ja olihan meillä  tosiaan kissitkin siellä mukana. Pöydällä nuori poika Jallu (esikoispojan ja miniän kissa) ja lattialla  vanha neiti Peppi. Tällä kertaa melkein mahtuivat samaan tupaan 😀, pikkuisen piti Pepin suhahdella ja murista Jallulle, jos tuli liian liki, mutta melko lupaavalta näytti jo yhteiselo.

Eipä tällä kertaa muuta, jatketaan taas jossain vaiheessa!

Kirsema


sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Mökillä jälleen

Pikkuhiljaa alkaa taas mökkikausi avautumaan. Pääsiäisenä käytiin harjoittelemassa ja nyt oltiin viikonlopun vietossa jälkeen ☺ Itse asiassa isäntä lähti jo torstaina poikien ja kissan kanssa ja itse pääsin miniän kanssa perjantaina lämpimään mökkiin ☺.

No ilmahan ei taaskaan oikein suosinut, mutta linnut olivat kuitenkin ilmaantuneet lammelle. Lauantaiaamuna oli reviirikiistaa telkkien kesken ja oli aika hienoa katsottavaa, jos näin voi sanoa. 

Kanadan hanhia

Ilma kun ei parantunut, lähdettiin isolle kylälle kirpparille. Isännät menivät kylläkin autokauppoihin potkimaan renkaita ja ihan vähän myös koeajamaan eri kärryjä, niitä kun ei tuo kirpparitouhu järin paljon kiinnosta ☺. Ja tulihan sieltä kirpparilta vähän tavaraa mukaankin. Löydettiin miniän kanssa Iittalan Aaltoja ja tuumittiin, että jos molemmat ostaa, niin ei ole läheskään yhtä huono omatunto heräteostoksista 😉


Lauantai-iltana pääsi jo hetkeksi haravoimaan, oli sentään jo lumet sulaneet, mutta ei makeeta mahan täydeltä, piti jättää myös hommia seuraavaan kertaan ettei siellä vallan pitkästy 😉

No täsää nämä turinat tältä kertaa, palataan jälkeen toisen kerran!

- kirsema -

lauantai 12. syyskuuta 2015

Alkusyksyä mökillä

Ihana aurinkoinen päivä, vaikka vähän jo syksyn merkkejä luonnossa. Aamulla olin pienellä kävelyllä ja kerrankin rillit päässä, joten näinkin jotain.  Puhelin oli siltä varalta mukana jos törmään karhuun ja joudun soittamaan apua :-). No enpä tiedä tulisiko soittaminen ekana mieleen!

Vika kuva on itselleni uusi juttu, panoraama, jonka löysin kännykän kamerasta. Hauska :-).

Mukavaa viikonlopun jatkoa!

- kirsema -

tiistai 14. heinäkuuta 2015

Ulkoruokinnassa laavulla


Iso-Valkee (joskus myös Valkee, vanhalta nimeltään Mäyrämäen Valkee) on Uskelanjoen vesistöön kuuluva karu, kirkasvetinen harjualueen järvi Somerniemellä Somerolla.

Järvi on osa Hyyppärän harjualueen Natura 2000 -suojelualuetta. Iso-Valkeella on luontopolku, jonka varrella on kaksi laavua ja uimapaikka. Retkeily on sallittu myös luonnonsuojelualueeksi rauhoitetulla osalla järven rantoja.

Järven lasku-uomana on sen luonaispuolella olevaan Taskulampeen laskeva kaivettu oja, joka muistitiedon mukaan kaivettiin läheiseen Halkjärveen laskevassa Myllyojassa toimineen Kaskiston sahan vedensaannin tarpeisiin 1800-luvulla. Asiakirjojen mukaan saha aloitti toimintansa vuonna 1836. Tätä ennen järvi oli laskenut Halkjärveen pohjoisesta laskevan Murrosjoen valuma-alueeseen kuuluvaan Mustalampeen. Vielä nykyäänkin järven länsipäästä ulottuu yhtenäinen suopainanteiden ketju Mustalammin rantaan luoteessa.

Ja tämä kaikki tieto on lainattu Wikipediasta.

Hieman reilu pari kilometriä tallailtiin
kunnes saavuttiin perille
Hädän tullen... :)
Eväätkin oli matkassa, tottakai
Nauttiessa makkaraa ja kahvia pullan kera myös silmä lepäsi
Luontopolulta takaisinpäin mennessä
oli opastauluja luonnosta
sekä koppa-, koppa-, koppakuoriainen,
jota en suostunut kuvaamaan vaan isäntä napsi kuvia

- kirsema -