Punaisen mökin tarinoita

kirsema tarinoi tässä blogissa mökkielämästä. Tervetuloa siis mökkeilemään kanssani!

sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Laiskotellen

Viikonloppu 17 - 19.5.2013

Täällä taas! Ihanan lämmintä ja leuto tuuli, mukava istuskella terassilla, kuunnella ja katsella ympäröivää luontoa, antaa ajatusten virrata ja jälkeenpäin ei tiedä mitä ajatteli, mahtoiko ajatella yhtään mitään.

Västäräkkipariskuntakin saapui paikalle, taisi vähän olla kosiomeininkiäkin meneillään, kunnes paikalle saapui kolmas osapuoli, joka edusti jotain muuta lintulajia. Kuvia en siitä hetkestä saanut, kun kamera ei ollut käden ulotuvilla. Vähän tämän jälkeen lennähti toinen räkeistä kivelle pesupuuhiin.


















Lauantaiaamuna käytiin "isossa kylässä" ostoksilla. Silloin pääsiäisenä kun oltiin mökillä ja nuoripari innostui pesemään autoaan, niin siinä kävi pikku yllätys. Pojalta oli varmisteluista huolimatta jäänyt vedet pumpun sisään ja seuraavana mökkiviikonloppuna totesimme, että eipäs poika ollutkaan tyhjentänyt pumppua vedestä, vaan pumppu oli jäätynyt ja haljennut. Näin ollen oli siis uuden pumpun hankinta ajankohtainen ja isäntä kävi sen viikolla hakemassa. Liittimiä piti hakea vielä lauantaina.



Illan tullen piti pumppu vielä koekäyttää ja huuhdella pölyt pois autosta. Hyvin toimi!

Niin kuin otsikkokin kertoo, meni tämä viikonvaihde mökillä tosiaankin laiskotellen, jotenkin oli puhti kaikilta pois. Niinpä aikani kuluksi lähdin vähän kävelylle ja kuvailin mökkitietä. Ja matkan varrelta myös kuva kaivosta, josta tulee maailman parasta vettä. Kaivo on sen tähden keskellä matkaa, koska alunperin alueella oli vain yksi mökki, jota kutsumme alamökiksi, ja kaivo laitettiin sen mökin läheisyyteen. Mutta onneksi on pelit ja vehkeet, niin ei sentään tarvitse sangon kanssa juoksuttaa vettä ylämökeille.




Vähän piti ikuistaa myös kasvustoa. Mustikka, valkovuokko, keltavuokko, voikukka, vuorenkilpi, ketunleipä ja joku, joka oli itsensä laittanut kasvamaan tuuheana mättäänä keskelle nurmikkoa. Kukka näytti vähän päivänkakkaralta, mutta ei se tainnut kuitenkaan olla päivänkakkara. Ehkä jokin rikkaruoho, en tiedä.


Palataanpa taas ötökkäosastolle. Nämä pikku veitikat olivat laittaneet pesänsä taas terassin kattorakenteisiin ja olipa yksi lennähtänyt lauantaina sisäänkin. Ykskaks alkoi kissa juosta kovaa vauhtia jahdaten saalista. Saalis lenti turvaan ikkunalle ja kissa yritti vielä liiskata sen siihen, mutta saimme sen pelastettua ja päästettyä ulkomaailmaan, ennen kuin kissa ehti hoitaa hommat. Tosin meidän katti on sen verran arkajalka, että ei varmaan olis uskaltanut mitään taputusta kummoisempaa tehdä.



Tämän ällötyksen löysin terassin portailta päivää paistattelemasta ja pakkohan se oli kuvata. Pikkutukkikärsäkäs taitaa ötökkä olla nimeltään ja oli muuten sen verran röyhkeä kaveri, että tapasin hänet seuraavan kerran sisältä. 


Isäntä oli grillaamassa ja laittelin salaattia valmiiksi lautasille ja kohta ohittaessani kettiön pöytää huomasin, että salaattikasassani oli jotain liikettä ja kukas se siellä, ystäväni ötökkä. Ja olikin sitten varmaan ihan tarkoituksella valinnut mun lautasen ja mun salaattikasan. Poikani ystävällisesti toimitti ötökän takaisin ulos ja itse kahmaisin osan salaatistani roskikseen. Oli muuten hieman epämiellyttävää syödä sitä salaattia, mutta urheasti sen vetelin kitusista alas.





Illan tullen saapui myös mustarastas noukkimaan itselleen iltapalaa rannan tuntumasta.


Tämä kivi on ollut iän kaiken mökillä, milloin mitäkin paikkaa koristamassa. Mamu sen on aikoinaan jostain löytänyt ja tuonut tullessaan. Itse en ole näin pyöreään kiven törmännyt ennen tätä kiveä, oletkos sinä?





Tässäpä tämän viikonlopun mökkisaldo, mukavaa jos jaksasit seurata tänne asti. Palaillaan taas jälleen muutaman viikon päästä!



sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Keväiset touhut jatkuvat

Viikonloppu 3. - .5.5.2013 ja jälleen mökillä jatkamassa uurastusta. Perjantaina oli niin laiskotus päällä, että istuttiin sisätiloissa ja katseltiin elokuvia. Itse seurailin kyllä enemmän ikkunasta näkymiä lammelle, jonne olikin sitten tullut enemmän sorsia ja telkkiä edelliskerrasta ja niitähän piti sitten jahdata kameran kanssa. Kuvat on otettu ikkunan läpi, koska jos yritti ulos mennä, niin mokomat lähtivät karkuun. Telkkäpariskunnasta en saanut kuvaa, koska olivat niin kaukana.

Urossorsia oli ainakin viisi uiskentelemassa ja näin yhden naaraankin joukossa, kun pojat kävivät hakemassa emännän ojansuulta.



Kun emäntäsorsa oli haettu joukkoon, lähtivät uroot kuitenkin omille teilleen ja kohta oli pieni nokituskin käynnissä. On se kovaa aika tämä kevät :)

Lauantaiaaimu koittu kylmänä ja tuulisena,  mutta eipä auttanut, piti vaan lähteä hommiin eli jatkaa viime kerralta kesken jäänyttä haravaointiurakkaa. Nyt on muuten männyn neulaset pois päiväjärjestyksestä ja kohti uutta hommaa ollaan menossa ja tässä esimakua siihen:

eli puusavottaan päästään. Nämä klapit pitäisi viskellä liiteriin, että saa uutta puuta kuivumaan. Voi tätä mökkiläisen arkea :(
Tässä on meidän "rivitalo" eli ykkönen, kakkonen ja kolmonen. Ykkönen on siis puuliiteri, johon nuo puut pitäisi nakella, kakkonen on kone- ja roinavarasto ja kolmonen on isännän pyhättö eli verstas.


Ja jottei ihan työnteoksi menisi, niin vähän vapaa-aikaakin tuli vietettyä: itse kuvailin kaikenlaista jonnin joutavaa ja poika päätti kokeilla onkimista, mutta eihän se onnistu ilman matoja.


Tällä kertaa vaan kala ei ollut syöntituulella

ja kun ei kerta kalaa tullut, niin piti laskea vene vesille ja toteuttaa kevään ensimmäinen soutelu. Selailin vanhoja mökkikirjoja ja löysin sieltä etsimäni tiedon. Lammen nimi on Pillilampi.

Tipitiikin tanssahteli pihamaalla

Pojalle juttelin, että onpa kevät myöhässä, kun ei ensimmäistäkään perhosta ole näkynyt ja muutaman tunnin päästä sellainen jo liihottelikin ja parkkeerasi itsensä idänsinililjaan. Kyllä niitä kevään merkkejä kuitenkin ilmassa oli, perjantai-iltana kukkui käki niin komiasti.

Leskenlehtiäkin löytyi muutama 

Edellinen murrikkamme alkoi vetelemään viimeisiään ja viime kesänä tuli ostettua uusi (tosin vähän käytetty) palveleva menopeli.


Poika pääsi kokeilemaan isänsä kotaria ja kylläpä poika olikin onnesta soikeana. Ei kaatumisia ja ihan vähän vaan hiljaa ajelua mökkitiellä!

Laitanpa vielä tähän kuvan perunasahrasta, jonka jokunen vuosi sitten pulttasimme kiveen kiinni, enää kun sille ei käyttöä ole.


Voiskos joku nyt ystävällisesti vihdoinkin avata mulle ton oven, että pääsen sisään!



Tässäpä tämän viikonvaihteen touhut ja seuraavan kerran mennäänkin mökille vasta muutaman viikon päästä.

 Mukavaa sunnuntain jatkoa!


keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Keväiset touhut käynnistyvät

Viikonlopun vietto 19. - 21.4.2013

Ihanaa, ei lumesta enää tietoakaan, lampi vielä pienen jääriitteen peitossa. Perjantai-iltana tai ehkä se vielä luetaan iltapäiväksi ennätimme perille. No perjantait yleensä menevät siihen, että asettaudutaan mökille ja näin tähän aikaan vuodesta joutuu vielä lämmittämään mökkiä, että siellä tarkenee. Pikakatsauksella totesin, että nyt tosiaan pääsee niihin kevättouhuihin ulkosalla; piha niin täynnä männyn neulasia, että oikein masensi ja takapihalle päästyäni toinen kohtaus meinasi iskeä; myyrä tosiaan tehnyt töitään talven aikana. Illan mittaan siinä sitten huvikseni laskeskelin kasoja ja jos laskuissa pysyin mukana, niin niitähän sitten löytyi vähän reilut 50.

Tällä kertaa oli perjantai-illalle muutakin puuhaa kuin mökin lämmittäminen. Isäntä kävi hakemassa ihka uuden grillin, joka piti äkkiä nopeeta saada kasaan ja tulille. Vanha grillimme, siis jo huomattavaan ikään päässyt vekotin, veteli viime kesänä viimeisiään ja näin ollen oli aika hankkia uusi.


Kylläpä on puhtoinen, raaskiikohan tuota edes käyttää ;)












No tottakai sitä pitää käyttää ja eka testikäyttö olikin makkaralla, kuinkas muutenkaan :) Hyviä olivat! Lauantaina kokeiltiin sitten pihvien grillausta, nekin onnistuivat ja olivat herkullisia salaatin kera. Näin ollen todettakoon, että hyvä oli ostos.








Lauantain aamupalan jälkeen alkoikin sitten aherrus, poika lähti tasoittamaan myyrän tekemiä kasoja ja itse pääsin jälleen kerran haravan varteen kiinni. Mukavaa hommaahan se on, mutta kun neulaset on märkiä ja raskaita ja ne täytyy raahata jonnekin, kun pirulaiset eivät edes pala. Onneksi muut sentään hoitavat neulaskasojen kuskaamisen. Iltapäivällä totesinkin miehelle, että jos mulla olis valta päättää  tämän tontin asioista, niin sieltä lähtis joka ikinen mänty. No sitä valtaahan ei tietenkään minulla yksinään ole eikä edes meidän perheellä, koska isännän veli omistaa puolet mökistä. Ja toisaalta, kyllä ne männyt ovat aika kauniita, mutta silti ottaisin niitä pois siitä pihapiiristä.

Keväisin on mukava käydä mökillä ja seurata, kun linnut alkavat etsiä pesäpaikkojaan ja lampeenkin välillä laskeutuu milloin mitäkin. Ja niin kuin monena vuonna aikaisemminkin, kävi joutsenpariskuntakin näyttäytymässä. yritin varovasti hiipata terassille ja ottaa kuvan, mutta pirulaiset lähtivätkin lentoon ennen kuin kamera oli valmis, mutta sain huurteisella linssillä pari kuvaa napattua. 

Nousumatka on näille jumbojeteille vähän liian lyhyt joten ne käyvät aina kääntymässä lammen toisella puolella ja liihottavat tiehensä.



On se kyllä mahtava ääni, mikä niistä tulee, kun lähtevät nousukiitoon!

 Tässäpä tämän viikonvaihteen tarinat. Palataa seuraavan kerran uusilla tarinoilla.


Mökkikausi avattu - pääsiäinen 2013

Kovalla innolla touhusimme menoa mökille pitkän tauon jälkeen. Ja miten ihanaa olisi touhuta vähän kevätjuttuja ulkosalla. No perille päästyämme kevättouhut hälvenivät mielestä vaihtuen ihan tuiki tavallisiin lumenluonti ym. hommiin. Jotta saisimme tavarat sisään, täytyy ensin lapioida jonkin sortin polku ja oven edusta tyhjäksi. Ongelma: kaikki lapiot varastorakennuksessa, jonka ovien edustat ovat myös lumen peitossa. Näppäränä poikana juniori kävi hakemassa vanhan airon, jolla pääsimme alkuun. Jee, liiterin ovi raottuu ja esiin saan kirveen, jolla siis rupesin pehmentämään hankia muiden ovien edestä. Onneksi poikani kävi kurkistamassa liiterirakennuksen taakse ja mitäs sieltä löytyikään; lumikola ja eikun hihat heilumaan. Muutaman tovin tätä touhua tehdessämme saimme aikaiseksi juuri ja juuri kuljettavan polun ovelle ja oven edustan putsattua.


Terassin puolelle siirryttäessä on taas kerran portailla valtavat jäämöykyt. Kyllä nekin saatiin taltutettua ja itse asiassa aika sujuvasti. Aurinko oli sen verran saanut sulatettua möykkyjä sieltä täältä, että sain pistolapion kärjen ujutettua sopivasti jään ja portaan väliin ja pieni ponnistus, niin jäät rupesivat irtoamaan.

Pitkäperjantaina saapui esikoiseni morsmaikkunsa kanssa mökkeilemään. Hyvä tullakin päivää myöhemmin, kun esikoiseni on ihan muutaman kerran myös joutunut osallistumaan näihin "ensikerran" haasteisiin. 

Ja niin kuin kuva kertoo, ei siellä tosian päässyt mitään kevätjuttuja touhuilemaan, vaan oli ihan pakko vaan olla. Voi miten tylsää ;) onneksi olin varautunut ottamalla mukaan romaanin.

Sen verran nuoripari sai aikaiseksi, että virittelivät autonpesuvehkeet (pumppu ja letku) ja pesivät morsmaikun auton. Niin ja laittoivathan he siihen samaiseen autoon myös äänenvahvistimen, joka lauantaina käytiin ostamassa "isosta kylästä". Kyllä poppi soi!


Ja vielä tähän perään paleleva kissa!





"Sisustusta"

Ja nyt pääsette kurkistamaan "sisustusta" tai ehkä oikeammin "koristelua". Joka kesä on itselleni iskenyt pieni tekemisen puute ja kyllästyminen vanhaan, joten sen myötä "sisustus-/koristelukärpänen" on päässyt iskemään. Ja tämähän luonnollisesti on aiheuttanut isännälle tuskaa, kun hänkin pääsee aina jollain muotoa osallistumaan pikku puuhasteluihini. Kohta se varmaan piilottaa sieltä kaiken, mitä itse voisin hyödyntää :)

Olkkarin/tuvan ison ikkunan somistelin merelliseen malliin, "meren" rannallahan kun melkein ollaan. Koko pätkästä en saanut yhtenäistä kuvaa, joten tässä pilkottuna.

Toisessa päädyssä on talo ja talon takana vesipytty ja puulaatikko. Poika ystävällisesti luopui muutamasta legostaan tätä projektia varten ja hän kävi pihalta noukkimassa "puita" laatikkoon.




Täytyyhän mökissä olla tikapuutkin. Nyt huomautan tässä kohtaa, että kuvasin nämä viime vikonloppuna ja tavarat ovat hieman siirtyneet pois paikoiltaan terassin oven paukuttelun myötä sitten viimeisen ikkunan aukaisun.
Asukkeina mökillä on myös kissat. isännän kengät on sievästi jätetty terassille. Pihamaalta matka jatkuukin laiturin kautta merelle.

 Merellä uiskentelee joutsenia ja muutamia sorsia.
Ja merellä kun ollaan, on siellä myös purjeveneitä. Toisessa päädyssä onkin sitten majakka luodolla vastassa.








Ja sitten saunan pukuhuoneen kokoelmaan. Tämän koristelun aloittivat mamu ja ukki aikoinaan ja itse olemme sitä jatkaneet aina, kun on jotain sopivaa mökin kätköistä löytynyt, siis vanhaa tavaraa. Enää sitä ei taida löytyä omista varastoista, on ne niin moneen kertaan jo tyhjennetty ja siivottu.


 Mamun isä oli suutari, joten hänen perujaan ovat muutamat lestit ja työkalut.


Ja sitten taas näihin ikkunajuttuihin. Joitakin vuosia sitten olin innokas katselemaan Strömsötä ja sieltä nappasin idean pukuhuoneen ikkunoiden "verhoiksi", ikkunoita on kaksi, mutta kuvasin vain yhden, koska ovat samanlaisia. Alkuperäinen idea oli saunan pukuhuoneen ikkunan verho tehtynä kävyistä ja nauhasta. No itse en halunnut käpyjä, vaikka niitä kyllä tontilla riittäisi myyntiin asti, vaan tein "verhot" koristelasipaloista liimaamalla kaksi päällekkäin ja puuvillainen nauha väliin. Osa lasipalluroista on samanvärisiä, siis molemmat yhteen liimatut palat ja toiset ovat eriparia. Väreinä kirkas, turkoosi ja vihreä. Kuva ei kerro ihan sitä kaunista totuutta, mutta kun näihin osuu auringonsäde, on näky aika huikea.


Uuden keittiön ikkunan "verhon" tein samalla periaatteella, mutta siellä käytin puisia helmiä, joiden väreinä ovat ruskea, vihreä ja luonnonvalkoinen. Kuvaa en keittiön ikkunasta hoksannut ottaa, laitan sen sitten myöhemmin johonkin väliin.

Tähän kohtaan on sitten aika päättää tämä historiaosuus ja kiittää lukijoita, jos olette jaksaneet kahlata näin pitkälle ja toivottaa teidät tervetulleiksi seuraamaan tämän hetken tapahtumia, jos vain vielä jaksaa kiinnostaa.

Toukokuisin terkuin

- kirsema -

Sitä sun tätä

Tässä on sitten kerättynä kaikkea sekalaista. Niinkuin jossain kohtaa mainitsinkin, on mökki ollut ahkerassa käytössä, siellä on vietetty talvilomia, kesälomia, jopa yksi joulukin poikien ollessa pieniä ja ihan vaan viikoloppujakin hyvin usein, tosin enää nykyään harvemmin talvisaikaan. Kahteen viimeiseen vuoteen ei ole viitsitty edes hiihtolomalla lähteä sinne, puhumattakaan uudesta vuodesta, ikä ja mukavuudenhalu taitaa alkaa painamaan. No uusia vuosia siellä vietettiinkin ahkeraan ja voi sitä rahan menoa, kun piti olla kaiken maailman raketit ja systeemit. Onneksi pojat ovat jo kasvaneet isoiksi, kaikki kolme siis ;)





Juhannuksiakin on tullut vietettyä mökillä monen monta, alkuun isommalla porukalla ja väen harvennuttua pienemmällä porukalla. Ukin kuoleman jälkeen mamu (isoäiti) halusi tulla muutamana vuonna juhannusta viettämään mökille, mutta enää viime vuosina hän ei ole ollut siinä kunnossa, että olisi mökille tullut. Tässä kuvia viime vuodelta. Koivuthan kuuluvat juhannukseen, joten niitä sitten täytyy laittaa ja nämä menevät portaiden pieliin.



Ja juhlan kunniaksi myös lippu nostetaan salkoon, joka on siis koivunrunko. Oikeaa lipputankoa ei mökillä ole ja lippukin on pienempää kokoa.


Grillikoppikin piti joku näistä vuosista saada. Suurin käyttö sillä on juhannuksena, kun siellä saunomisen ja lipunnoston jälkeen grillataan ja syödään ja naapurin mökkiläiset on tavattu kutsua mukaan. Taustalla näkyykin naapurin rakennuksia eli näin lähekkäin olemme. Se hyvä puoli lähinaapuruudessa on, että kun tulee  jotain asiaa, ei välttämättä tarvitse lähteä naapuriin asiaa toimittamaan, vaan asiansa voi huudella omalta pihalta toiselle pihalle ;)


Koska sitä sun tätä aiheessa ollaan, niin tässä muutama näkymä pihalta lammelle molempiin suuntiin. Meidän mökki siis sijoittuu kutakuinkin keskelle.



ja vielä kohtisuoraan vastarannalle.


Tulipa napattua kuva muistoksi tästä poikien majastakin. Isot pojat rakensivat sen vuosia vuosia sitten pienemmille pojille leikkipaikaksi. Alkuun se olikin sisutettu poikien toimesta astioineen päivineen, mutta ne ajat ovat jo ohi ja näyttää vähän siltä, että majakin on aikansa jo elänyt.


Tässä olikin tällä kertaa tämä, mukavaa jos jaksoit pysytellä mukana ja varsinkin hereillä ;)